kötöstelyä

heti kun on vähän vapaata ni kotona käy hirvee suhina kun vähän innostuu. mul nääs on kaappi. omin kätösin tehty. runko koottu kahdesti, ovi sähelletty kolmesti. malli ei oo alkuperästen suunnitelmien mukanen. oon toteuttanu tämän mielettömän palan suomalaista huonekaluhistoriaa 13-vuotiaana yläasteella. originaalisti kaluste oli peruspuunvärinen kunnes halusin petsata siitä tumman. sitten tuli mieletön ideea, siihen pitää saada ruutuja. köijäsin härvelin parvekkeelle, ankarasti näyttelin sille hiekkapaperia ja sitten pörräsin valkosta maalia päälle. toka kerros on maalattu pimeessä mut kas kun siitä tulikin ihan hyvä. ruudut on leikattu bilispöydän päällikankaasta joka on ystävällisesti tarrakiinnitteistä. jo on helppoo! tosin joku siinä mittauksessa meni väärin, koska kaikki kulmat ei tavottanu toisiaan. tarrakangas on hentoisesti karvaista. :D aluks meinasin päällystää koko toosan ruuduilla mut sit tulin tulokseen, että nämä riittää. ovesta puuttuu kahva, koska kerran runttasin sen auton kyytiin huonolla menestyksellä.

ja sitten minulla on ikkuna ikkunassa. ostin läjän vanhoja ikkunanpokia (=aarteita!) ja sain jälleen ideean ja ripustelin ne olkkarin hehtaarin kokoseen ikkunaan. kyllä on hyvä ja kiva. taas kerran maailman pisin henkilö keikku jakkaralla toivoen että ei rämähä ikkunaa päin kesken asian toimituksen. elämä on jännää toisinaan.

kuva on pimeähkö mut niin on kirjottajakin.